Juudean kukkuloilla sijaitseva Jerusalem on Israelin pääkaupunki ja se on ollut juutalaisten yhteinen keskus siitä lähtien kun kuningas Daavid teki siitä valtakuntansa pääkaupungin jo kolmetuhatta vuotta sitten. Juutalaiset, kristityt ja islaminuskoiset ympäri maailman kunnioittavat tätä pyhäkköjen, pyhien paikkojen, uskontojen ja perinteen pyhittämää kaupunkia.

 

Aina 1860 asti Jerusalem oli muurien ympäröimä, juutalais-, muslimi-, armenialais- ja kristittyihin kortteleihin jakautuva kaupunki. Tuolloin juutalaiset, kaupungin valtaväestö, alkoivat perustaa uusia naapurustoja kaupungin muurien ulkopuolelle. Nämä alueet muodostavat nyky-Jerusalemin ytimen. Britannian mandaatin kolmena vuosikymmenenä (1918-1948) kaupunki kehittyi hiljalleen ränsistyneestä ottomaanikauden (1517-1917) maakuntakaupungista kukoistavaksi metropoliksi monine uusine asuinalueineen, kukin alue heijastaen sen asukkaiden erityispiirteitä. 1949, arabien hyökättyä vastaperustettua Israelin valtiota vastaan, kapunki jaettiin israelilais- ja jordanialaisalueiksi ja seuraavat 19 vuotta kaupungin halki kulki betoni- ja piikkilankamuuri erottamassa näitä puolia. Kaupunki yhdistettiin 1967, kuuden päivän sodan tuloksena.

 

Tänä päivänä Jerusalem on Israelin suurin kaupunki, asukkaita kaupungissa on yli 730000. Jerusalem on samanaikaisesti ikivanha ja moderni ja sen asukkaat edustavat laajaa kulttuurien ja kansallisuuksien kirjoa, samoin kuin asukkaiden elämäntapa vaihtelee syvästi uskonnollisesta maallistuneeseen. Kapunki suojelee huolellisesti menneisyytensä merkkejä ja rakentaa tulevaa ja tämä näkyy kaupungin katukuvassa, niin vanhojen kohteiden kunnostamisessa kuin uusien liike- ja asuinalueiden rakentamisessa.

 

Tel Aviv-Jaffa on moderni kaupunki Välimeren rannalla. Se on Israelin kauppa- ja rahoitusalojen ja myös kulttuurielämän keskus. Useimpien teollisuusjärjestöjen, pörssin, sanomalehtien ja mediatalojen pääkonttorit sijaitsevat Tel Avivissa.

 

Tel Aviv oli ensimmäinen täysin juutalainen moderni kapunki ja se perustettiin 1909 osaksi Jaffaa, yhtä maailman vanhimmista kaupungeista. 1934 Tel Aviv erotettiin omaksi kunnakseen ja vuonna 1950 siitä tuli Tel Aviv-Jaffa, kun vanha Jaffa yhdistettiin tähän uuteen kuntaan. Historiallinen Jaffan sataman alue on kehittynyt taitelijayhdyskunnaksi ja matkailijakeskukseksi, jossa on lukuisia ravintoloita, taidegallerioita ja yökerhoja. Tel Avivin katukuvan suuri määrä 1930-50 -lukujen Bauhaus-tyylisiä rakennuksia (Pohjoismaissa tyyli tunnetaan paremmin nimellä funktionalismi) ovat saaneet yhteisnimen ”White City”, valkoinen kaupunki, ja rakennukset ovat päässeet myös UNESCOn maailmaperintölistalle.

 

Haifa nousee Välimeren rannalta Karmelin vuoren rinteille. Kaupunki jakautuu kolmeen keskukseen, kukin eri korkeudella vuoren rinteellä: alakaupunki joka on osin rakennettu vesijättömaalle, on liike- ja satamakeskus; vuoren rinteen keskipaikkeilla on vanhempi asuinalue. Keskuksista ylimpänä sijaitsevat modernit naapurustot vihreine puistoineen ja upeine näköaloineen kohti Haifan lahtea, hiekkarantoja ja merta. Haifassa on tärkeä syvän veden satama, joten kaupunki on kansainvälisen kaupan ja viennin keskus. Haifa on myös Pohjois-Israelin hallintokeskus.

Korkealla Galilean vuorilla sijaitseva Safed (Tzfat) on suosittu matkailukohde. Kaupungissa on taiteilijakortteli työpajoineen ja useita vuosisatoja vanhoja synagogia. 1500-luvulla Safed oli juutalaisen maailman tärkein opiskelupaikka ja luovuuden keskus; uskonnolliset lait ja näkökannat kehittäneiden rabbien, oppineiden ja mystikkojen kokoontumispaikka. Vielä nykypäivänäkin näillä safedilaisilla uskonnollisilla johtajilla on paljon seuraajia.

Gennesaretinjärven rannalla sijaitseva Tiberias (Tveria) on tunnettu terapeuttisista kuumista lähteistään. Nykypäivänä kaupunki on vilkas matkailukohde, jossa on rintarinnan arkeologisia löytöjä ja moderneja rakennuksia ja hotelleja. Kaupunki on perustettu ajanlaskun esimmäisellä vuosisadalla ja se on nimetty Rooman keisari Tiberiuksen mukaan. Kaupungista kehittyi juutalaisten oppineiden keskus ja siellä sijaitsi tunnettu rabbien akatemia.

Negevin autiomaan pohjoisosassa sijaitseva Be’er Sheva sijaitsee Eilatiin ja Kuolleelle merelle vievien reittien risteyskohdassa. Be’er Sheva on nuori kaupunki, mutta se on rakennettu muinaiselle paikalle jossa on ollut asutusta jo Patriarkkojen aikaan, noin 3 500 vuotta sitten. Kaupunkia kutsutaan Negevin pääkaupungiksi ja se onkin alueen hallinnon ja talouden keskus, jossa on koko eteläistä Israelia palvelevat hallinnolliset toimistot sekä koulutuksen, kulttuurin ja sairaanhoidon keskukset.

Eilat on Israelin eteläisin kaupunki ja yhteys Punaiselle merelle ja Intian valtamerelle. Eilatin nykyaikainen satama jonka sanotaan perustetun Kuningas Salomon aikaisen satamaan paikalle, hoitaa kauppaliikennettä Afrikan ja Kauko-Idän suuntaan. Lämpimät talvet, henkeäsalpaavat vedenalaiset maisemat, hyvinhoidetut hiekkarannat, vesiurheilumahdollisuudet, hyvätasoiset hotellit ja suorat lennot Eurooppaan ovat tehneet Eilatista kukoistavan, ympärivuotisen matkakohteen. Israelin ja Jordanian rauhansopimuksesta (1994) lähtien Eilat ja sen Jordanian puoleinen naapurikaupunki Aqaba ovat aloittaneet useita yhteisprojekteja alueen matkailun kehittämiseksi.