Shalom täältä aurinkoisesta Jerusalemista!
Viikonloppuna, kun uiskentelin lämpimässä Välimeressä (näin niin kuin suomalaisen standardilla), mietin, miten nopeasti ensimmäinen kuukausi Israelissa onkaan rientänyt!
Mutta aloitetaanpa perustiedoilla: Anniina, 27 v, ja opintoina maisterin tutkinto (MA in Nonprofit Management and Leadership) Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa (Hebrew University of Jerusalem). Toivon jatkavani johonkin kansainväliseen hengelliseen työhön opintojen päätyttyä vajaan vuoden kuluttua.
Tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin tiiviisti opinnoissa ja elämässä täällä Israelissa. Jo aiemmin monta vuotta ulkomailla asuneena, ei paikallinen kulttuurishokki ole (ainakaan vielä) iskenyt liian kovasti, mutta on tämä ensimmäinen kuukausi silti ollut jo aikamoinen seikkailu.
Syyslukukauden alku hurahti ohi Suomessa, nenä kiinni tietokoneessa Zoomin äärellä, kunnes lopulta lockdownien ja alati vaihtuvien koronarajoitusten jälkeen sain viisumin ja suuntasin kohti Israelia. Vaikka jouduin Turkissa vaihtamaan konetta kiireellä (ja täysin epäsuomalaiseen tapaan ohittamaan ihmisiä turvatarkastusjonossa), kävelemään sinne tänne bussia etsien Ben Gurionin lentokentällä, ja lopulta maksamaan bussissa euroilla, kun en vielä omistanut Rav Kav korttia, pääsin lopulta melko mukavasti perille Jerusalemiin uuteen asuntooni. Oli aika aloittaa elämä jälleen uudessa maassa!
Muutama asia on tässä kuukauden aikana käynyt selväksi: Ensinnäkin muutaman kuukauden intensiiviopintojen jälkeen hepreankielentaitoni eivät vielä kovasti auta lähikaupassa shoppailussa. Varsinkin maitotuotteet tuottavat vaikeuksia, ja päädyn helposti ostamaan vahingossa maidotonta juustoa tai esim. laardia voin sijaan.
Toisekseen ihmiset täällä ovat ehkä yhtä suorasanaisia kuin suomalaiset, mutta aika lailla avuliaampia. Kaikki tapaamani ihmiset ovat ottaneet minut vastaan kuin oman perheenjäsenen, ja välillä tuntuukin siltä, että olen ollut täällä jo vuoden pelkän kuukauden sijasta.
Sen lisäksi Jerusalem todella on erityinen paikka eri uskontojen kohtaamiselle. Yliopistotunnilla saatetaan kysyä asioita Raamatusta mitä eivät monet kristitytkään muistaisi (esim. ketkäs olivatkaan Jael ja Sisera?) ja yli puolet luokasta on täysin kärryillä. Heprean oppikirjoissa on tekstejä niin islamista, kristinuskosta kuin juutalaisuudestakin.
Eräänä sapatti-iltana, kun kävelin kohti luokkatoverin asuntoa, satuin kävelemään ultra-ortodoksisen alueen läpi, jossa normaalisti vilkkaat kadut olivat täysin tyhjät autoista, mutta sen sijaan täynnä uskonnollisia juutalaisia, tummine asuineen, erilaisine hattuineen, naiset mekkoineen ja lapset juoksentelemassa ja leikkimässä keskellä autotietä. Jatkoin matkaani ystäväni asunnolle, jossa minä kristittynä vietin sapattiateriaa kahden juutalaisen, kahden muslimin ja yhden shintolaisen kanssa, ja me keskustelimme mielekkäästi ja hyvällä asenteella sekä uskonnosta että politiikasta.
Voisin kertoa vielä paljon lisää, mutta jääköön tämä ensimmäinen kirjoitus tähän – lisää kuulumisia tulossa loma-ajan jälkeen.
Iloisin terveisin,
Anniina