1939: Jewish Families on the Brink of War -näyttely kertoo tusinan juutalaisen perheen kokemuksista toisen maailmansodan alkaessa. 

"Kello oli neljä iltapäivällä. Tykistö on tulittanut jatkuvasti jo kaksikymmentä tuntia. Konekiväärien ääni ja lentokoneiden jyrinä väreilevät ilmassa ja lisäävät kauhua. Korviani ja päätäni särkee. En pysty kuulemaan sanoja, pelkkää jylinää..! Kerrostalo keskustassa on tulessa. Yhtäkkiä kuulemme hirvittävän äänen, sitten valitusta ja huutoa - taloja sortuu vanhassa kaupungissa ja juoksemme pelastamaan elävänä raunioiden alle hautautuneita. Yhtäkkiä taivas pimenee - savupilvi laskeutuu kaupungin ylle."

Mira Zabludowski kirjoitti tämän päiväkirjaansa syyskuussa 1939. Päiväkirjan 56-sivua kuvaavat Varsovan miehityksen ensimmäisiä kuukausia. Mira pääsi onneksi pakenemaan Puolasta takaisin kotiinsa Israelissa, mutta hänen Varsovassa asuneet vanhempansa menehtyivät.

Majerien -perhe Belgradissa taas ei osannut kokea olevansa vielä vaarassa natsien miehitettyä kaupungin. Perheen vanhimmat muistivat ensimmäisen maailmansodan kokemukset, kun saksalaiset sotilaat käyttäytyivät asiallisesti: "Selviämme tästä niinkuin selvisimme siitä". Vuotta myöhemmin 90% Belgradissa asuvista juutalaisista oli tapettu, Majerien -suvun 21 ihmisestä selvityi yksi.

Näyttelyn kuraattori Yona Kobo kertoo: "80 vuotta myöhemmin on silti hankala ymmärtää sitä suurta kuilua juutalaisten elämässä ennen sotaa ja holokaustin aikana. Tutustumme juutalaisiin perheisiin ympäri Eurooppaa, viettämässä onnellisia päiviä erilaisissa juhlissa, mutta myös perheisiin, jotka ovat taloudellisissa vaikeuksissa arjen yhä vaikenevissa olosuhteissa. Loppujen lopuksi juutalaisten massamurha ei tehny mitään eroja naisten, miesten ja lasten välillä." 

Näyttelyn löydät kokonaisuudessaan täältä​.