Shimon Peres oli osa Israelin valtion kehitystä ja päätöksentekoa niiden viiden vuosikymmenen aikana, kun hän palveli maata kansanedustajana Knessetissä, Israelin parlamentissä. Hän toimi Israelin presidenttinä 2007-2014, pääministerinä vuosina 1984-1986 ja 1995-1996 sekä ulkoministerinä vuosina 1986-1988, 1992-1995 ja 2001-2002.
Peres synty Valko-Venäjällä vuonna 1923 ja muutti Palestiinaan perheensä mukana, 11 vuoden iässä. Hän kasvoi Tel Avivissa ja kävi Ben Shemenin maatalouskorkeakoulua. Peres vietti useita vuosia Kibbutz Gevassa ja Kibbuts Alumotissa, jota hän oli myös perustamassa. Hänet äänestettiin sionistisen työväen nuorisoliikkeen sihteeriksi vuonna 1943.
Simon Peres oli kiinteästi mukana kehittämässä tulevan Israelin valtion puolustuskykyä. 1940-luvun lopulla hän liittyi Haganahiin ja hänet määrättiin vastaamaan työvoimasta ja aseista. Israelin itsenäisyyssodan aikana ja sen jälkeen hän palveli merivoimien päällikkönä, sekä myöhemmin johti puolustusministeriön delegaatiota Yhdysvalloissa. 1952 hän aloitti työskentelyn Israelin puolustusministeriössä ja vuotta myöhemmin, 29 vuoden iässä, hänet nimitettiin sen pääjohtajaksi.
Shimon Peres äänestettiin Israelin parlamenttiin Knessetiin vuonna 1959, ja hän palveli kansanedustajana aina vuoteen 2007 asti, jolloin hänet nimitettiin maan presidentiksi. 1956-1965 Peres toimi Israelin varapuolustusministerinä. Hänen ansiotaan ovat Israelin puolustus- ja ilmailuteollisuuden alulle pano sekä strategisten Ranska-siteiden edistäminen.
Peresillä oli tärkeitä rooleja myös Israelin sisäpolitiikassa: 1969 Peres nimitettiin kotoutumisministeriksi, 1970-74 hän palveli liikenne- ja viestintäministerinä ja vuoden 1974 tiedotusministerinä. Vuoden 1973 Jom Kippur-sodan jälkeen Peres toimi kolmen vuoden ajan Israelin puolustusministerinä, ja jälleen kerran oli tärkeässä asemassa Israelin turvallisuusasioissa vahvistaen maan puolustusvoimia ja ollen mukana neuvotteluissa jotka johtivat vuoden 1975 myönnytyssopimukseen Egyptin kanssa. Hän oli vuoden 1976 Entebben pelastusoperaation takana, ja suunnitteli ”Hyvä aita”-konseptin joka edisti hyviä suhteita Etelä-Libanonin alueen asukkaiden kanssa.
Peres toimi hetken aikaa virkaa tekevänä pääministerinä Itzhak Rabinin erottua pääministerin tehtävistä vuonna 1977. Israelin työväenpuolueen vuoden 1977 vaalitappion jälkeen Peres valittiin puolueen puheenjohtajaksi, ja hän toimi tehtävässä aina 1992 asti. Tänä aikana hänet valittiin myös sosiaalidemokraattisten puolueiden kansainvälisen yhteistyöjärjestön, Sosialistisen internationaalin varapuheenjohtajaksi.
Shimon Peres toimi Israelin pääministerinä kahteen otteeseen eri vuosikymmeninä: 1984-1986 hän toimi pääministerinä, 1986-1988 varapääministerinä ja ulkoministerinä, 1988-1990 varapääministerinä ja valtiovarainministerinä. Maan taloustilanteen kohentamisen ohella hän oli tärkeässä asemassa israelin joukkojen vetäytymisessä Libanonista ja turvavyöhykkeen muodostamisessa Etelä-Libanoniin.
Työväenpuolueen vaalivoiton jälkeen 1992 Peres nimitettiin uudelleen ulkoministeriksi. Hän pani alkuun ja oli mukana neuvotteluissa, jotka johtivat periaatteiden julistuksen allekirjoittamiseen PLO:n kanssa syyskuussa 1993 – teko jonka ansiosta Peres, yhdessä Itzhak Rabinin ja Yasser Arafatin kanssa, palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla 1994. Jatkoneuvottelut palestiinalaisten kanssa johtivat Israelin vetäytymiseen Gazasta ja alueista Juudeaa ja Samariaa, sekä rajoitetun palestiinalaisten autonomian perustamiseen. Lokakuussa 1994 allekirjoitettiin rauhansopimus Israelin ja Jordanian välillä. Peres jatko suhteiden rakentamista muiden arabimaiden kanssa Pohjois-Afrikan ja Persianlahden alueilla – tämä oli osa hänen visiotaan uudesta Lähi-Idästä.
Shimon Peresin toinen pääministerikausi alkoi Itzhak Rabinin salamurhan jälkeen 4.11.1995. Peres toimi pääministerinä seitsemän kuukauden ajan, toukokuun 1996 vaaleihin asti. Tänäkin aikana Peres työskenteli määrätietoisesti ylläpitääkseen rauhansopimuksen mahdollisuutta, Israelin siviilehin kohdistettujen terrori-iskujen aallosta huolimatta.
Vaalien jälkeen Peres jatkoi työväenpuolueen johdossa kesään 1997 asti.
Lokakuussa 1997 Peres perusti Peres Centre of Peace-keskuksen, jonka tarkoituksena oli edistää arabien ja israelilaisten yhteishankkeita.
Peres toimi alueellisen yhteistyön ministerinä 1999-2001, ja 2001 hänet nimitettiin varapääministeriksi ja ulkoministeriksi. Hän toimi myös varapääministerinä 2005, sekä varapääministerinä ja Negevin ja Galilean alueiden ministerinä 2006-2007.
Shimon Peres valittiin Israeli presidentiksi 2007 ja hän toimi presidenttinä aina 2014 asti.
Vuosikymmenten aikana Peres kirjoitti useita teoksia.
Shimon Peres kuoli 28.9.2016. Häntä jäivät kaipaamaan kolme lasta, kahdeksan lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.