Israel on kiinnostava maa. Mielenkiinto juutalaisvaltiota kohtaan on maan koko ja etäisyys huomioonottaen suhteettoman suurta. Monet myytit, uskomukset ja toiveet vaikuttavat asenteeseen Israelia kohtaan. Tästäkö johtuvat myös siihen kohdistuvat poikkeukselliset odotukset?
Vuonna 1947 YK:n päätöslauselma kehotti juutalais- ja arabivaltion perustamiseen entisen brittimandaatin alueelle Palestiinaan. Arabimaat hylkäsivät päätöslauselman tuolloin ja useimmat niistä kieltäytyvät edelleen hyväksymästä Israelin oikeutta olemassaoloon. Vuodesta 1948 lähtien Israel on ojentanut rauhan kättä kaikille naapureilleen. Vain kaksi naapuria, Egypti ja Jordanian hašemiittinen kuningaskunta, on allekirjoittanut rauhansopimuksen Israelin kanssa. Israel teki aloitteen neuvotteluista palestiinalaisten kanssa ja hyväksyi ajatuksen 'kahdesta valtiosta kahdelle kansalle'. Israel odottaa edelleen, että arabimaailma hyväksyisi sen olemassaolon oikeuden.
Kun keskustellaan Lähi-idän rauhasta, Israelille esitetään aina vaatimuksia ja odotuksia, mutta toiselle osapuolelle ei. Missä viipyvät julkiset protestit sitä vastaan, että arabit kieltäytyvät hyväksymästä Israelin olemassaolon oikeutta? Vaatiiko joku toimenpiteitä Gazasta Israelin siviiliväestöön kohdistuvien hyökkäysten johdosta? Niiden sijasta ehdotetaan Israelin painostamista, vaikka se on ainoa maa, joka on luopunut maa-alueista rauhan vastineeksi.
Palestiinalaishallinnon taloudellinen menestys on tärkeää myös Israelille. 31. heinäkuuta 2012 Israelin ja palestiinalaishallinnon solmittua sopimuksen tavaroiden kuljettamisesta ja siihen liittyvistä verotusmenettelyistä, palestiinalaisten pääministeri Salam Fayyad totesi: "Olen varma siitä, että tehdyt järjestelyt auttavat lujittamaan palestiinalaishallinnon taloudellista perustaa... . Olen tyytyväinen voidessani todeta, että nämä järjestelyt myös parantavat palestiinalaishallinnon ja Israelin välisiä suhteita."
Lisäksi Länsirannan teollisuus ja maatalous tarjoavat mallin israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä yhteistyöstä. Israelilaiset työllistävät noin 22 000 palestiinalaista Länsirannalla. Näiden yritysten sulkeminen tekisi tuhannet palestiinalaiset työttömiksi ja aiheuttaisi tulonmenetyksiä palestiinalaishallinnolle.
Israelin siirtokuntatuotteiden merkitseminen 'miehitettyjen palestiinalaisalueiden tuotteiksi' määrittelisi ennalta tulevaisuudessa käytävien neuvottelujen tulokset. Israelin ja palestiinalaisten allekirjoittaman Oslon sopimuksen ehtoihin kuuluu, että Länsirannan asema määritellään osapuolten suorien neuvottelujen perusteella. Lisäksi sopimukset antavat Israelille vastuun Länsirannan C-alueen kaupallisista vyöhykkeistä. Kukaan ei voi vaatia alueen asukkaita lopettamaan kaupallisen toimintansa vain, koska poliitikot eivät ole vielä päässeet sopimukseen.
Maailmassa on yli 160 aktiivista aluekiistaa. Mitään vaatimusta tiibetiläisten, abhasialaisten tai pohjoiskyproslaisten tuotteiden merkitsemiseksi ei ole esitetty. Marokolla, kuten Israelillakin, on vapaakauppasopimus EU:n kanssa. EU määrittelee Länsi-Saharan miehitetyksi alueeksi, jonka asukkailla on itsemääräämisoikeus. Siitä huolimatta EU myöntää verohelpotuksia Länsi-Saharasta tuleville tuotteille. Vaatimus Länsirannan tuotteiden merkitsemisestä asettaa Israelin eriarvoiseen asemaan, kun samanlaista linjaa ei sovelleta muihin konfliktialueisiin, joilla on aluekiistoja. Yleinen Israelin siirtokuntatuotteiden merkitseminen rikkoo Sopimusta Euroopan unionin toiminnasta (SEUT), joka kieltää mielivaltaiset ja syrjivät kaupan rajoitteet.
Jos Suomi ja Euroopan unioni haluavat edistää rauhanprosessia, niiden tulisi taivutella palestiinalaiset ja arabimaat hyväksymään juutalaisvaltion oikeus olemassaoloon, kunnioittamaan osapuolten välillä allekirjoitettuja sopimuksia ja pidättäytymään Israelin vastaisesta vihan lietsonnasta. Rauhaan sitoutunut palestiinalaishallinto tulee huomaamaan, että Israel on rakentavaan vuoropuheluun ja hyväksyttävään ratkaisuun valmis kumppani.
Dan Ashbel
Israelin suurlähettiläs
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 11. elokuuta, 2012
Lue lisää:
Suurlähettiläs Ashbelin mielipidekirjoitus HS:ssa 11.8.2012
Suurlähettiläs Ashbelin haastattelu Helsinki Timesissä 23.8.2012