Salaliittoteorioita käytetään menestyksekkäästi myös poliittisina välineinä. Kun valheelliset väitteet synnyttävät väkivaltaa ja tuottavat toivottua tulosta levittäjilleen, terrorijärjestö Hamasin kaltaiset fanaattiset tahot käyttävät niitä kerta toisensa jälkeen.
7.4. 2023 kaksi Lontoossa syntynyttä israelilaista, 15-vuotias Rina ja hänen 20-vuotias sisarensa Maia, murhattiin ja heidän äitinsä Lucy loukkaantui vakavasti, kun palestiinalaisterroristit tulittivat heidän perheensä autoa. Samana iltana Tel Avivin rantakadulla tapahtuneessa iskussa kuoli 35-vuotias roomalainen lakimies Alessandro Parini ja loukkaantui seitsemän jalankulkijaa, kaikki italialaisia tai brittiläisiä turisteja.
On selvää, että Hamasin ja muiden palestiinalaislähteiden yllytyksellä voi olla seurauksia, jotka ulottuvat paljon pidemmälle kuin näiden viattomien ihmishenkien traagiset menetykset. Ilmiö näkyy kaikkein selvimmin Jerusalemissa, erityisesti Temppelivuoren yhteydessä. Tällä pyhällä paikalla, jolla aikoinaan sijaitsivat ensimmäinen ja toinen temppeli ja jolle myöhemmin rakennettiin Kalliomoskeija ja al-Aqsa-moskeija, on pitkä historia ruutitynnyrinä, josta yhteenotot voivat leimahtaa laajemmiksi konflikteiksi.
Yli vuosisadan ajan Temppelivuorta koskevia perusteettomia väitteitä on käytetty tekosyynä juutalaisvastaisen väkivallan aikaansaamiseen. Jo 1920-luvulla mufti Haj Amin al-Hussein väitti al-Aqsan moskeijan olevan vaarassa. Tämä synnytti arabiasukkaiden keskuudessa mellakoita, jotka johtivat satoihin kuolemantapauksiin ja sai Britannian viranomaiset nurinkurisesti asettamaan rajoituksia juutalaisten maahanmuutolle pyrkiessään rauhoittamaan raivoisat väkijoukot.
Siitä lähtien palestiinalaisten johtajat ja uskonnolliset hahmot ovat sepittäneet tarinoita muslimien kolmanneksi pyhimpänä paikkana pidettyyn al-Aqsan moskeijaan kohdistuvista uhista yllyttääkseen terrorismiin, innostaakseen kansannousuun, aiheuttaakseen aseellisia yhteenottoja ja toteuttaakseen poliittisia tavoitteita.
Tämä käyttäytymismalli nähtiin taas, kun 11.4.2023, juutalaisten pääsiäisen (pesah) aattona, Hamasin aktivistit ja kannattajat linnoittautuivat al-Aqsan moskeijaan. Ilotulitteilla ja mm. raskailla kivillä aseistettuina he pakottivat poliisin reagoimaan, jotta voitaisiin estää juutalaisia rukoilijoita vastaan kohdistuvat hyökkäykset moskeijan alapuolella sijaitsevalla länsimuurilla ja sallia rauhanomaisten muslimien rukoilla moskeijassa.
Väittäen al-Aqsan olevan vaarassa, Hamas laajensi hyökkäystään muille rintamille. Itse asiassa ainoa vaara tuolloin olivat islamistiradikaalien moskeijan sisällä ampumat valtavat määrät ilotulitteita. Libanonista laukaistiin 34 rakettia Iranin tukeman Hizbollahin suostumuksella Israelin asutuksiin Länsi-Galileassa. Israelin iskettyä rajoitetusti Hamasin sotilaslaitoksiin, Gazasta ammuttiin raketteja lähellä etelärajaa asuvia israelilaisia siviilejä kohti ja tappavat terrori-iskut tihentyivät.
Vetoaminen kuviteltuun juutalaiseen uhkaan Al-Aqsaa kohtaan on pieni, mutta erittäin voimakas osa Israelia vastaan käytävää laajempaa yllytyskampanjaa. Vuosikymmenten ajan vihaan kiihottamista on käytetty motivoimaan palestiinalaisia murhaamaan israelilaisia ja jatkamaan konfliktia.
Viime vuosina on nähty toisenlaista al-Aqsaan liittyvää yllyttämistä, jonka tarkoituksena on lopettaa juutalaisten vierailut Temppelivuorelle, heidän pyhimpään paikkaansa. Juutalaiset vierailijat kuvataan aina ”rynnäköivän” ja ”saastuttavan” Temppelivuoren, ja palestiinalaisnuoret on indoktrinoitu uskomaan, että heidän uskonnollinen velvollisuutensa on puolustaa al-Aqsaa keksittyjä Israelin hyökkäyksiä vastaan.
Tosiasiassa juutalaisten vierailut alueella tehdään kunnioittavasti ja kaikkia ei-muslimeille asetettuja rajoituksia noudattaen: he voivat vierailla Temppelivuorella vain tiettyinä aikoina, he eivät mene al-Aqsan moskeijaan, eivätkä juutalaiset saa avoimesti rukoilla tällä alueella, jota siis pidetään juutalaisuuden pyhimpänä paikkana. Yleensä juutalaiset vierailijaryhmät yksinkertaisesti kävelevät rauhallisesti tällä laajalla (14.5 hehtaarin) avoimella aukiolla, poliisin suojatessa heitä ääri-islamistien häirinnältä. Sitä vastoin muslimirukoilijoita koskevat vain rajoitukset, jotka ovat tarpeen yleisen turvallisuuden takaamiseksi.
Katsotaanpa tilastoja, jotka ovat yksiselitteisiä: viime vuonna noin 1 250 000 muslimia saapui Temppelivuorelle rukoilemaan kuukauden kestäneen ramadanin vieton aikana. Ramadan-rukouksiin osallistujien määrä on noussut jyrkästi tänä vuonna. Juutalaisia vierailijoita oli koko vuoden 2022 aikana vähemmän kuin muslimikävijöitä yhden ramadan-perjantain aikana.
Juutalaisiin ja muihin ei-muslimeihin kohdistuvat rajoitukset johtuvat Israelin päätöksestä, jonka se teki Jerusalemin yhdistymisen jälkeen vuonna 1967 säilyttääkseen Temppelivuoren status quon ja salliakseen islamilaisen Waqfin jatkaa pyhän paikan hallinnoimista.
Israel kunnioittaa muslimien uskonnollisia arvoja, koska juutalaisvaltio on sitoutunut suojelemaan kaikkien uskontojen pyhiä paikkoja ja vaalimaan uskonnonvapautta. Nämä sitoumukset on kirjattu muun muassa Israelin itsenäisyysjulistukseen, jossa todetaan, että Israel "takaa kaikille asukkailleen täydellisen yhtäläiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet uskonnosta riippumatta... se takaa uskonnonvapauden... [ja] se turvaa kaikkien uskontojen pyhät paikat…”
Mediassa on kerrottu paljon ramadanin ja kahdeksan päivää kestävän pesah-juhlan päällekkäisyydestä. On kuitenkin selvää, että väkivalta Temppelivuorella ei ollut ajallisen sattuman tulosta.
Toisin kuin Hamas ja muut Israelin vastaiset tahot väittävät, mellakointi ei todellakaan ollut spontaani reaktio oletettuun muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamiseen. Pikemminkin se noudattaa aikaisempaa kaavaa: Hamas tarkoituksella järjesti väkivaltaisia provokaatioita, jotka oli ajoitettu hyödyntämään ramadanin herkkää ajanjaksoa.
Kuten tavallista, näitä provokatiivisia tekoja ohjaa pääosin Hamasin poliittinen agenda, liittyipä se sitten palestiinalaisten sisäisiin kilpailuihin, arabien välisiin asioihin, heidän käsitykseensä Israelin haavoittuvuudesta tai tilanteisiin kansainvälisellä areenalla.
Puolueeton ja tietoon perustuva analyysi nykyisistä ja menneistä tapahtumista epäilemättä osoittaisi, että Hamasin yllyttämät mellakointi ja muu väkivalta ovat olennainen osa huolellisesti suunniteltua strategiaa. Tämä strategia on osoittautunut suurelta osin menestyksekkääksi muftien ajoista lähtien, ja se on hyödyttänyt ääriaineksia sekä sisäisesti Palestiinan alueella että kansainvälisesti tiedotusvälineissä ja poliittisissa piireissä.
Israel haluaa tilanteen säilyvän rauhallisena kaikkien niiden hyödyksi, jotka haluavat elää ja rukoilla rauhassa. Niin kauan kuin Israel epäoikeudenmukaisesti tuomitaan ja terroristit saavuttavat tavoitteensa, olemme tuomittuja näkemään väkivallan kärjistyvän nyt ja toistuvan tulevaisuudessa aina, kun se sopii Hamasin agendalle.