HufvudstadsbladetMielipidekirjoitus 25.4.2016
Tänäkin päivänä juutalaisten pitää paeta
Maanmieheni Jowan Safadi, joka on Helsingin kaupungin vieraana, toi julki oman versionsa historiasta ja kielteisen tulkintansa nyky-Israelista HBL:n haastattelussa (14.4.2016). Hän saattaa edustaa israelilaisen yhteiskunnan äärilaitaa, muttei missään nimessä sen enemmistöä. Jotta näitä asioita voisi ymmärtää, haluan mainita muutamia keskeisiä tapahtumia:
1947 Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi jakosuunnitelman arabivaltion ja juutalaisvaltion perustamiseksi tuolloiseen brittimandaatin alaiseen Palestiinaan. Juutalaiset hyväksyivät, mutta arabit hylkäsivät tämän. Lisäksi arabimaat ryhtyivät valmistelemaan sotaa tulevaa juutalaisvaltiota vastaan.
Arabiliiton poliittinen komitea laati lakiehdotuksen arabimaiden juutalaisväestön hallitsemiseksi. Heitä oli noin 856 000 ja heihin viitataan termillä mizrahijuutalaiset. Lain mukaan esimerkiksi sionisteiksi epäillyt juutalaiset internoitaisiin poliittisina vankeina ja heidän omaisuutensa takavarikoitaisiin. Juutalaisia syrjivä lainsäädäntö pantiin täytäntöön, ja pogromeja sekä juutalaisvastaisia mellakoita nähtiin useissa maissa, muun muassa Irakissa, Libyassa ja Marokossa.
Kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, sen arabinaapurit hyökkäsivät välittömästi. Konfliktin seurauksena syntyi kaksi pakolaisryhmää: arabimaiden juutalaiset ja Palestiinan arabit. On tärkeää huomata että monet arabit pysyivät Israelissa, ja he saivat Israelin kansalaisuuden ja yhtäläiset lain mukaiset oikeudet.
Maan alkuvuosina, vihollisten ympäröimänä ja yrittäessään pärjätä rajallisin resurssein, Israel teki parhaansa toivottaakseen tervetulleeksi ja kotouttaakseen saapuvat maahanmuuttajat. Valitettavasti tämä ei toteutunut palestiinalaisten kohdalla: arabimaat (Jordaniaa lukuunottamatta) kieltäytyivät myöntämästä heille kansalaisuutta ja tarkoituksellisesti pitivät yllä heidän pakolaisstatustaan.
Useimpien Lähi-idän maiden vihamielinen asenne Israelia ja juutalaisia kohtaan pakottaa juutalaisia pakenemaan vielä tänäkin päivänä. Vasta viime kuussa yhdeksäntoista juutalaista pakeni sodan repimästä Jemenistä Israeliin. Vain murto-osa arabimaiden kerran kukoistaneista juutalaisyhteisöistä on edelleen olemassa.
Mizrahijuutalaisten vaikea matka ei ole vain historiallinen fakta, vaan myös osa omaa henkilökohtaista historiaani: lapsena pakenin perheeni kanssa vallankumouksen läpikäyneestä Iranista ja löysin turvapaikan Israelista – ainoasta paikasta, jota kutsun kodikseni.
Valitettavasti joskus näitä arvoja tulkitaan väärin Israelissa ja sen ulkopuolella. Jopa siiinä määrin, että se vääristelee historiaa ja tosiasioita. Israelin ja Suomen kaltaisissa demokraattisissa maissa jokaisella on luonnollisesti vapaus ilmaista näkökantansa, jopa silloin kun ne ovat äärimmäisiä tai loukkaavia. Tämänkaltaiset asenteet eivät kuitenkaan paranna ymmärrystä konfliktista tai edesauta sovintoa. Edistäkäämme rauhaa rakentavan dialogin kautta, joka johtaa rinnakkaiseloon ja parempaan tulevaisuuteen.
Arezoo Hersel
Asianhoitaja
Israelin suurlähetystö